Asiat tärkeysjärjestykseen

Olen lueskellut nyt paljon Minimalisti-blogia, ja saan myös jokapäiväisen uutiskirjeen. Tämän päiväisessä kirjeessä oli mielenkiintoinen kirjoitusharjoitus. Harjoituksen tarkoituksena on selvittää ne oikeasti itselle tärkeät asiat elämässä ja ne ei niin merkittävät. Niinkin yksinkertaisesti, että kirjoittaa ylös asiat jotka tällä hetkellä ovat itselle tärkeitä, ja toisen listan jossa ovat asiat, joita elämässä on tällä hetkellä. Suurin tehtävä on alkaa karsimaan jälkimmäisestä listasta pois asioita, että listaan jää vain ne asiat jotka ovat oikeasti tärkeitä. Tässä aamupirtelöä hörppien päätin tehdä tämän harjoituksen.

Mulle tärkeitä asioita tällä hetkellä:

Luonto, ruoka, uni, oma aika, luovuus, luonnollisuus, jooga, treeni, oma aika, itsensä kehittäminen, ulkoilu, kävely, ruuanlaitto, rauhoittuminen, huilunsoitto, kirjoittaminen, lueskelu, minimalismi, tavaroiden karsiminen, vapaus, matkustelu, koti, hortoilu, terveys, läheiset ihmiset, puoliso, auttaminen, jonkin kiinnostavan aiheen opiskelu, elämästä nauttiminen, soisaalisuus, iloisuus, nauru.

Mitä mun elämässä on tällä hetkellä:

oma aika, luontoa, kävelyä, pyöräily, autoilu, hortoilu, huilunsoitto, puoliso, työ, ruoanlaitto, jooga, treeni,   opiskelua, minimalismia enemmän tai vähemmän, kirjoittaminen, lueskelua, aikatauluja, jonkin verran vapautta, koti, siivoamista, pyykinpesua, kaupassa käyntiä, jonkin verran naurua ja iloa, sosiaalisuutta, ja liput ruisrockiin ;)

Siitä sitten vaan karsimaan, yks kerrallaan... kukahan meille tulis siivoomaan?

Tänään ei v****ta mikään!!

Tänään tuli mun intiaanihuilu!! Vähänkö siistiä! En tiedä miten mun soittajanura siitä urkenee mutta tärkeintä kai että mä saan siitä iloa elämääni tällä hetkellä ja ehkä tulevaisuudessa myös muut. Se on niin kaunis ja soi niin kauniisti ah ihanuutta. Mulla on myöski hyvä fiilis siitä että tiedän olevani oman tien kulkija ja oon jotenki saanu erilailla rohkeutta toteuttaa itteeni ja olla oma itteni ilman että pelkäisin muiden reaktiota tai mitä mieltä muut on. Suurimmaks osaks ihmiset on ollu ainaki rohkasevia ja tukevia eikä ainakaan sanoissaan moittivia tai negatiivissävytteisiä. Nyt kun on ollut aikaa ja mahdollisuus oon ollu mahollisimman paljon ulkona ja keräilly villivihanneksia, kirjotellu ja tehny kaikkea mistä mulle tulee hyvä olo. Eilen kokkasin ihania mantelikuorrutettuja seifileitä kaalimuussin ja villisalaatin kanssa ja jälkkäriks hamppu-makadamiajäätelöä, ihan luxushyvää. Ja tulee siitä syömisestäkin vaan niin hyvä olo. Varsinki ku syö oikeaan nälkään eikä himonälkään tai turhautumisnälkään. Aurinko ja lämpö on jotenki herättänyt mut eloon ihan uudella tavalla aivan huikeisiin oivalluksiin. Löysin muuten eilen Hyvinkään torilta aivan huikean mahtavia luomuyrttejä jotka aion laittaa pihalle kasvamaan kuhan yöt vielä vähän lämpenee. Ostin samalla paprikanverson, saadaan sitten jos hyvin käy ihania makeita paprikoita. Tänään ei vituta mikään!! <3

Ps. Aivan parasta nyt aamupirtelöön, tuoreet mustaherukan lehdet, antaa ihanaa makua ja karvasuutta pirtelöön. Mikäs sen ihanampaa kun hakea aamulla paljain jaloin omasta pihasta herkut aamupalaksi <3

Mihin kaikkeen olen koukussa?

Kaikkeen mistä tulee hyvä olo! Esimerkiksi hyvä ruoka, joka on mun tapauksessa joku ihana marjapirtelö, salaatti, kananmunat, poronkäristys ja kaalimuussi, villisalaatti, makadamiapähkinät, gojimarjat ja raakasuklaa. Ja ruuan valmistus tietenkin, jotenki terapeuttista. Varsinkin uusien ruokien valmistus ja uusien makujen kokeilu, virkistävää.

Ulkoilu ja varsinki hyötyliikunta. Siis mikään ei voita nyt keväällä lähteelle pyöräilyä vaikka joka ilta! Samalla voi kerätä villivihanneksia, vettä ja kuunnella linnunlaulua. Yks niistä asioista jotka saa mut rauhottumaan ja pysähtymään. Varsinkin jos menee yksin. Pää tyhjenee ja ajatukset selkeytyy. Ja ihana raitis ilma!

Kirjoittaminen. On ihanaa. Varsinkin kun sen tekee sydämestä välittämättä siitä mitä muut ajattelee. En välitä niinkään kieliopista tai että mun kirjotuksesta olis jotain sanomaa. Ainakaan vielä. Nyt se toimii sellaisena terapeuttina mulle. (oliskohan syytä sijiottaa oikeeseen terapeuttiin eikä kokeilla näitä omia metodeja??) Osan kirjotuksista julkasen muillekkin koska sillä tavalla koen rikkovani jotain omia yksityisyyden rajoja ja haastavani itseäni avoimuuteen, joka ei ole koskaan pahasta jos avoimuuden kohde on vain oikea.

Laulaminen, yleensä yksin tai kumppanin seurassa, täysillä ja kovaa ja mites muutenkaan ku tunteella? Myöskin vapauttaa joitain patoumia ja esiintymisen tarvetta, ja luovuutta. Minähän olen musikaalinen vaikken nuottiakaan osaisi laulaa, ettäs tiiätte!

Jooga ja treeni. Ihme että ne tuli nyt vasta mieleen?! Kokonaisvaltainen hyvänolontunne valtaa aina treenin jälkeen ja tietoisuus siitä että nyt olen kohdellut itseäni hyvin ja antanut aineenvaihdunnalle hyvän boostin. Päivä lähtee loistavasti käyntiin ja tuntuu että asiat sujuvat kuin itsestään ja olen flowssa. Jooga auttaa tyhjentämään mieltä ja rauhoittumaan. Tietenki haluaisin venyä kaikenlaisiin spagaatteihin ja spagetteihin mitä ikinä joogatessa tehdäänkin, että haastetta siinä riittää. Haluan venyä kuin purkka! Niin ja jos joskus sais edes yhden leuan vedettyä. Nyt saan jo puolikkaan, ennen en edes sitä, että jotain edistystä siinäkin.

Lukeminen, ja itselle hyödyllinen tieto. Ennen olin ihan koukussa kaikkiin lasten fantasiakirjoihin ja tykkään kyllä lukea niitä edelleen, mutta nykyään luen niitä enimmäkseen Miikalle ääneen iltasatuna. Terveysblogit, vapausblogit, minimalistiblogit ja kaikkia jotka sattuu sillä hetkellä kiinnostamaan. Myös ihan oikeita kirjoja, kuten Salaisuus, Havahtuminen, Ajattele oikein ja menesty jne, ja näitä voisikin lueskella aina vaan ja uudestaan ja aina tuntuu että lukis uutta kirjaa.

Tässä suurimmat riippuvuudet tällä hetkellä. On olemassa vielä muutamia joista koitan irtaantua keksimällä niiden tilalle jotain, kuten turha napostelu ja turha Facebookissa pyöriminen. Mitäpä jos ottais ton siivouksen siihen niiden tilalle? Hmm tätä täytyy vielä pohtia ja sulatella....

Morning pages vol. II

Huomenta. Linnut laulaa ja tästä tulee taas tosi ihana aurinkoinen päivä. Suunnittelin eilisestä lähdereissusta inspiroituneena mennä tänään töiden jälkeen keräilee vähän villivihanneksia iltaruuaks ja miksei vaikka laittas marinoitumaan huomiseksi. Sais sitä niin tärkeää merkityksellisyyttä tähän elämään. Ja ajattele miten paljon säästää kun syö koko kesän luonnon antimia. Aamupirtelöön pitää hakea pihasta mustaherukan lehtiä. Ne maistu aika voimakkaalle eilen salaatissa mut anto aika kivan potkun ja vaihtelua siihen normisalaattiin mitä yleensä vedetään.

Ihmeellinen olo oli taas herätessä. Olin ollu valveilla jo varmaan puol tuntia enne ku kello soi mutta olo oli niin väsynyt etten jaksanu herätä. Tavallaan ihna levänny mut jotenki kuitenki olis tuntunu että voi ku voiski jäädä vaan makaamaan ja unohtaa kaikki maalliset velvollisuudet ja sulkee korvansa koko maailmalta, olla vaan siinä omassa ihanassa ajatusmaailmassa ja unissa, unelmissa. Tää on vaan niin paha paha maailma. pelottava paikka. Ja täällä on sitä paitsi kylmä. Eikö olekkin ihana vaan makoilla peiton alla lämpimässä ja nauttia siitä rentoutuneesta olosta? Mulla on kyllä harvoin rentoutunut olo kun päivän hommat jo painaa päälle. Treenaamaan, suihkuun, syömään, kirjottamaan, tekemään eväitä, töihin jne. Jospa voiski sulkea aivonsa pois päältä ja menis jollain automaattitoiminnolla kaikki aamuaskareet, niin ettei niitä tarttis miettiä vaan tekis vaan eikä varsinkaan jäis miettimään miten ihanaa ja lämmintä siellä peiton alla on. Sitten  mun pitäs tehdä eri järkässä nää hommat, treenata ensin ja sitten vasta kirjottaa. Ja vähän venytellä heti noustua.

Ihanaa mennä töihin taas ja tuntea olonsa tärkeäksi ja tarkotukselliseksi. Tuntuu että kaikki mun toiminnat pyrkii siihen. Eikö edes yksi hetki vois olla vapautunut, rento ja iloinen vaan siitä faktasta että mä saan olla tän maapallon yks asukki ja nauttia siitä? Mikä ihmeen tarve mulla on jatkuvasti täyttää jotain tarkotusta tai  merkitystä, tai auttaa muita? Onkohan muillakin se tarve ja siks tehdään lapsia ja otetaan lemmikkejä ja ollaan töissä? Toiset tekee töitä rahan takia mut mulla se vaihe on menny ohi jo aikoja sitten. Mun unelmaduuni olis auttaa aidosti muita ja saada tekemästäni työstä sen verran rahaa että saisin perustarpeet katettua niillä. Muuta mä en oikeestaan halua. Luulen että pelkästään siitä työstä saisi jo iloa niin paljon että rahan merkitys olisi vain kattaa ne perustarpeet. En halua taloa, autoa, koruja, kalliita vaatteita kaapit täyteen tai muutakaan turhaa krääsää. Vain ne perustarpeet, ruoka, juoma, katto pään päälle. Koska seki on jo niin yltäkyllästä ja luxusta. Me eletään ihan tajuttomassa yltäkylläisyydessä ja suurin osa ihmisistä ei edes tajua sitä. Meillä on kaikkea mitä ikinä vois kuvitella haluvansa ja koko ajan tulee lisää uutta joka helpottaa edelleen meijän elämää. Ja siks toisekseen meillä on saatavilla kaikki se tieto joka me tarvitaan että me saadaan ne pienetki muka ongelmat ratkastua. Kaikki on meijän ulottuvilla ja vieläpä yleensä niin helposti. Nyt treenaamaan!

Morning pages vol. 1

Huomenta. Ihana löysä sunnuntaiaamu ja avautumista. Keitin itelleni ihanan kahvin Miikan avustuksella ja nautiskelen sitä nyt kera raakasuklaalikööripalleron. Mikä sen ihanampaa. Ehkä tää on hyvä alottaa näin positiivisesti kun viime aikoina on ollut jokseenkin negatiivissävytteinen olo jos se nyt on edes sana. Eniten mua ahdistaa se kun en tiedä mitä haluaisin tehdä elämässäni. Vaihtoehtoja on liikaa. Aikasemmin musta tuntuu että elämä on vieny eteenpäin tietyllä tavalla ettei asiaa oo juurikaan tarvinnu miettiä. Nyt oon alkanu kyseenalaistaa mun työn, parisuhteen, kodin, ystävät, sukulaiset, oman merkityksen jne. Aina aikasemmin on tullut jotain josta innostua ja jota odottaa kuin itsestään ja sen avulla on taas menty seuraavat viikot. Mä en usko että ihmistä on luotu olemaan paikoillaan. Koska musta tuntuu että jokaisella pysähtyneellä hetkellä mä mietin kuinka voisin kehittyä ihmisenä ja miten toimisin seuraavaksi. Mun elämässä on ollut nyt sellanen seesteinen ja turvallinen kausi jolloin mulla on oikeesti ollu aikaa itselle ja omille ajatuksille ja mä oikeasti ennen kuvittelin että se on sitä mitä mä haluan, turva ja seesteisyys ja rauha. Ne on hyviä asioita olla, varsinkin jos on aikasemmin kokenu jonkinasteista turvattomuutta tai stressiä ja ahdistusta. Mutta tiettyyn pisteeseen kun tulee on sellanen olo että kaipaa vaihtelua ja jonkinlaista jännitystä. Mä kutsuisin sitä positiiviseksi stressiksi. Se voisi olla esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle, työpaikan vaihto tai uuden harrastuksen aloittaminen. Mä luulen että mulla tulisi kyseeseen kaikki edellä mainitut. Kaipaan jotain jännitystä elämään, mutta parasta siinä on se että mä saan ite valita mistä sen jännityksen haen. Samalla se on kauhistus koska vaihtoehtoja on niin paljon etten tiefä mitä valitsisin. Tai miten toimisin. Toisaalta tiedän tarkalleen, toisaalta en tiedä yhtään! Ensimmäinen askel on hyväksyä tilanne lähteä siitä liikenteeseen. Puhua siitä ihmisille, avautua. Jotain toimintaa se vaatii mutten tee mitään ennenkuin toiminta tuntuu oikealta ja sellaiselta mielekkäältä ja oikealla tavalla haastavalta.

Toinen asia mikä ärsyttää ja ahdistaa on kipeä jalka. Olisin kovasti halunnut osallistua Helsingissä järjestettävään naisten kymppi-juoksutapahtumaan, mutta en pysty edes kivutta kävelemään tuolla jalalla saatikka juoksemaan. Laitoin osallistumisrannekkeeni myyntiin huutonettiin jospa joku olisi kiinnostunut vielä kun halvalla saa. Harmittaa kun aikasemmin tapahtumassa on ollut hyvä henki ja sieltä sai hyvää fiilistä, mutta ei nyt voi mitään. Jalka on nikotellut jo pari viikkoa että parempi antaa sen levätä.

Samalla kun stressaan elämästäni ja sen tarkotuksesta, tunnen miten suuri voima mulla on omaan elämään ja sen merkittävyyteen. Miten ihana tunne kun oivaltaa että kukaan muu ei oo vastuussa susta kuin sinä itse ja juuri sinä voit tehdä mitä ikinä haluat elämässäs eikä kukaan voi sua vahingoittaa. Se on jotenki ihan älyttömän voimaannuttava ja innostava ajatus ja saa mussa aikaan jännityksen ja ilon tunteita. Älyttömän voimakasta. Kukaan ei voi mua vahingoittaa. Huhhuh... Ei muuta ku kohti niitä haasteita ja uusia kokemuksia avoimin mielin ja intoa täynnä!!

Ratkaisu tissiliivittömyyteen

Huom! Vain pienirintaisille oman kokemuksen mukaan, toki voi kokeilla hieman isompirintainenkin että toimiiiko Eilen me se keksittiin ja aivan huikean helppo idea totetuttaa ja saavuttaa mukavuus tälläkin elämänsaralla. Rintaliivithän on inhottavat, ahdistavat, painaa ja tuskastuttaa elämää aika monellakin tavalla (pukeminen, riisuminen) varsinkin miesten on hankala avata, vie turhaan aikaa. Aikasemmin käytin Karmashopin kaarituettomia luomuliivejä mutta sittemmin niitä ei ole ollut enää tarjolla ja edelliset alkaa olla aika nukkavieruja ja reikäsiä, ja mietin itsekseni etten kyllä enää palaa takaisin siihen kaarituki-push-up-tuskaan jossa aikasemmin olin. Mieheksi pukeutuneet naisethan teippaavat rintansa latteaksi. Kokeilin toissapäivänä vaatteita joita olin laittamassa kierrätykseen ilman liivejä ja pohdin ratkaisua miten piilottaa nöpöttävät nännit paidan alta piiloon ilman liivejä. Ja Miika sen keksi! Tää on varmaan ihan vanha idea mutta jakamisen arvoinen kuitenkin! Tarvitset siis:

- ilmastointiteippiä
- sakset

Leikkaa teipistä sopivan kokoiset siivut jotka peittävät nännin. Voit muotoilla teipistä pyöreämmän jos haluat, jolloin kulmat eivät kurtistu ja jää näkyviin, vaikka mielestäni ihan hyvin toimi neliskanttisella teipinpalallakin. Pysyy paikoillaan koko päivän ja tarvittaessa voi teipillä vähän liftatakin rintaa jos haluaa. Teipit eivät estä hölskymistä eikä siis välttämättä urheilun aikana ole tarpeeksi tukevat, jos ollenkaan. Teipit irtosivat myös hyvin illalla, kun varovasti otti pois, vähän samaan tyyliin kuin laastarin. Ja mikä ihaninta, ne ei tunnu miltään!!! Ihan vapaana saa olla :) Hikoilu ja vesi voi mahdollisesti kiinnittää teippiä ihoon kovemmin mutta tästä ei ole varmaa tietoa, vai arveluita. Taas askeleen lähempänä vapaampaa elämää <3

Kun luovut turhasta, saat uutta kivaa tilalle!

Vein tänään hyväntekeväisyyteen kolme kassillista vaatteita ja laatikollisen muuta nurkissa pyörinyttä tilpehööriä. Ensin ajattelin että laitan kamat kirpputorille myyntiin mutta sitten päätin että nopeammin ja vaivattomammin pääsee kun vie ne suoraan vaan pois. Olen kaksi kertaa aikasemmin pitänyt kirppispöytää ja tiedän ettei se oikeasti ole isokaan vaiva hinnotella tavaroita ja käydä siivoomassa pöytää päivittäin, mutta nyt ei vaan ollut yhtään sellanen olo että jaksaisin alkaa siihen hommaan. Jotenki sitä iltasin mieluummin nauttii tästä ihanasta heräävästä luonnosta kävely- ja pyörälenkeillä, kokkailee rauhassa ja saunoo kun järjestelee entistä elämäänsä muille ostettavaksi. Tuli taas ihanan helpottunut olo kun pääsi turhasta eroon. Tästä lähtien ostan vain tarpeellista ja vain sen verran kuin on tarpeellista, ja luultavasti aion edelleen karsia lisää turhia asioita elämästäni. Muuten tuntuu että elämä menee ohi. Ei muka ehdi toteuttaa niitä asioita mitä oikeasti haluaisi tehdä kun pitää järjestellä kaappeja, pyyhkiä pölyjä, siivota, tampata mattoja, pestä pyykkiä... Ja kyllähän mä edelleenkin teen noita asioita, mutta tuntuu että aina vaan vähemmän ja vähemmällä vaivalla. Aikaa jää enemmän opiskeluun, kirjotteluun, urheiluun, fiilistelyyn, kokkailuun, mietiskelyyn ja ideointiin. Tällä hetkellä harjottelen ahkerasti kymmensormitekniikkaa ja pyrin kirjottelemaan paljon jotta taito tulisi niin hyvin ja nopeasti haltuun kuin mahdollista. Ja mahtava huomata että mun harjottelu on tuottanut tulosta niin, ettei mun välttämättä tarvii katsoa ollenkaan enää näppäimistöön jos oikein keskityn kirjoittamiseen ja saan kirjoittaa ilman häiriötekijöitä. Oon aina pitäny tätä taitoa jotenki ultimaalisena ja yli-ihmisten taidonnäytteenä ja ilman muuta ajatellut etten ikinä vois oppia sitä. Mutta tässä nyt ollaan ja osataan. Muahhaaah! Ja edelleen kehitytään nopeammaksi koko ajan. Nykyään tarvii kyllä tätä taitoa kun tulee kirjoteltua sähköposteja ja muita kirjotuksia paljon. Jes!

Kauneudenhoitoa

Tänään tuli taas  pitkästä aikaa iHerbistä kauan odotettu paketti. Ne on kyllä ihania, tuntuu aina kivan jännältä kun pakettia avaa vaikka etukäteen tietäisikin mitä paketti sisältää. Tän päivän paketissa oli ihana sheavoi-papaya-kookosvoide, josta oon lukenut paljon hyvää palautetta ja halusin ehdottomasti itsekkin kokeilla. Oon saanut ennen niin epäpuhtaan ja tukkosen ihon pysymään kunnossa oikeestaan parhaiten sillä, että minimoin meikin käytön iholla ja syön hyvin, juon paljon vettä ja puhdistan kasvojen ihon säännöllisesti. Olen käyttänyt viime aikoina argan-öljyä niin kasvoilla kuin vartalollakin silloin kun iho on tuntunut erityisen kuivalta. Nyt ajattelin kasvoille kokeilla tätä ihanan tuoksuista, pelkästään luonnon omista aineista valmistettua voidetta. Shea voi kosteuttaa ja silottaa ryppyjä, shea voi on myös tehokas ihan kirkastaja ja varsinkin atooppiselle iholle loistava rasvaisuutensa vuoksi. Papaya on enemmänkin ihoa uudistava, kirkastava ja ehkä jopa hieman keratolyyttinen eli kuoriva vaikutuksiltaan. Kookosöljy toimii myös puhdistavana ja kosteuttavana, kookosöljy on tunnetusti antibakteerinen ja ihoa aktivoiva. En malta odottaa miltä iho tuntuu tämän luksusvoiteen käytön jälkeen! Ihanaa itsensä hemmottelua <3 Voide vaikuttaa niin paksulta että taidan ottaa sen yökäyttöön ettei kasvot päivän aikana ihan hirveästi ala kiiltelemään. Kokeilemalla selviää.

Lisäksi tänään saapui huikea Dr. Ohirran kauneussaippua, johon on lisätty probiootteja. Siis maitohappobakteerisaippua. Musta ihan sairaan hauska ajatus että sama firma joka myy iHerbissä ehkä parasta maitohappovalmistetta ikinä on kehittänyt saippuan, johon lisätty näitä ihania hyviä bakteereja.Mikä sen parempaa iholle kuin antaa ne maitohappobakteerit suoraan iholle? Mieletön älynväläys. Saippua on tarkoitettu sekä kasvoille että vartalolle ja säilyttää tehokkaasti ihon kosteuden samalla kun tasapainottaa ihon normaaliflooran eli normaalin bakteeriston pH:n ja hoitaa ihoa tehokkaasti. Voisin kuvitella että esim akneihoiset tai muuten tulehtuneet ihot kuten allergiset ihottumat saisivat kyytiä tällä saippualla. Ihana päästä testailee ja oikeestaan odotan aika innolla että miten ton siipan nyt jo aika hvin parantuneet ihottumat reagoi tähän saippuaan ja voiteeseen.

Pakettiin mahtui vielä yksi huipputuote joka on nyt todella oleellinen ja tärkeä kun ollaan niin intouduttu liikkumaan ja kuntoilemaan, nimittäin Colostrum-jauhe, joka toimii lihaksen kehittäjänä ja palauttajana treenin jälkeen ja tehostaa myöskin immuniteettia ja suorituskykyä. Kaikkea kivaa taas!!

Jos tilaat ensi kertaa iHerbistä, muistathan käyttää alennuskoodiani SIV520 jotta saat ensi tilauksestasi viiden dollarin alennuksen!

Oon alkanu kirjottelemaan aika ahkerasti yhteen toiseen blogiin vaihtelun vuoks. Blogi on enemmän pohdintaa mun jokapäiväsestä elämästä ja ajatuksenjuoksua, oivalluksia, unelmointia ja sunnitelmien tekemistä elämää varten. Terapeuttiseen tarkoitukseen itseä varten :) tervetuloa lukemaan jos kiinnostaa

Eeva <3

Asu ja työskentele missä vain?

Olisiko minimalismi ratkaisu matkustusintoon?

Mitä tavarat merkitsevät sinulle? Jotakin muistoa, tunnetta, turvaa? Oletko sidoksissa niihin? Entäpä niistä luopuminen? Miltä se tuntuu? Mutta hei, miksi luopuisin lempilevystäni (tai kokoelmasta), Egyptin matkamuistoista tai kymmenestä eri vaatekerrasta? Siinäpä vasta kysymys. Kuten Joona Luostarinen blogissaan pohtii, on nykyihmisellä ensimmäistä kertaa vaihtoehtona omistaa vähemmän kuin vanhempansa tai isovanhempansa, oman valintansa mukaisesti. Entisajan malliin kaava meni jotakuinkin näin: opiskele ammatti, mene töihin, perusta perhe, osta talo, osta tavaraa jolla täytät talon, osta isompi talo jotta saat lisää tavaraa jne. Tavaraa jolla et koskaan ehdi tekemään mitään koska kaikki aikasi menee rahan ansaitsemiseen jotta voisit ostaa taas lisää turhaa tavaraa. Kuulostaako tämä järkevältä? Ei minusta. 

Itse olen painiskellut samojen kysymuksien äärellä. Olen jo luopunut suurimmasta osasta omaisuuttani, se oli helppoa kun sain tilaisuuden muuttaa kumppanini luokse, ja tavaroista luopuminen tuntui luonnolliselta ja tarkoituksenmukaiselta. Levyt, suurin osa kirjoista, vaatteista, astioista, huonekaluista ja muusta krääsästä sai lähteä. Vain tärkeimmät jäi. Edelleen minua kiehtoo minimalismi siinä määrin, että minimoisin omaisuuttani vieläkin pienemmäksi ja samalla vaivattomammaksi. Miltä tuntuisi olla asunnoton (periaatteessa olen jo), autoton (se lähtee seuraavaksi)? Tekisikö se minusta vapaamman, onnellisemman, riippumattomamman? Miksi tavarat, talo ja auto luovat ihmisille turvallisen tunteen? Onko se tunne pelkkää harhaa? Ymmärrän kyllä sen turvallisuuden tunteen tarpeen ja kaipuun, mutta eikö sen voisi löytää jostain itsestään, oivallusten kautta? Omistaminen ei ole ratkaisu, se vain johtaa turhaan kierteeseen jolla ei ole loppua. 

Blogissaan Joona painottaa ettei minimalismi tarkoita etteikö voisi ostaa uutta. Toki, mutta minimalisti hankkii laadukasta vähän ja harkitsee ostojaan tarkoin. Itse toimin myös niin. Se pätee jokaisella elämän aspektilla, vaatteista ravintoon. Itse koen myös että voi omistaa paljonkin, jos osaa olla kiinnittymättä omaisuuteensa. Kuvittelen kuitenkin että suurin osa ei osaa, ja siksi omaisuuteen takerrutaan ja sen kuvitellaan olevan se autuaaksi tekevä asia elämässä. 

Joonan reppuun mahtuu 100 tavaraa. Mitkä 100 tavaraa sinä pitäisit, mistä luopuisit? Odotan innolla Joonan päivityksiä blogiinsa, jotta saan lisää ideoita kuinka voisin mahdollisesti vapauttaa itselleni vieläkin enemmän tilaa ajatuksissa ja kodissa <3

Alkulämmittelyä

Alkulämmittely kannattaa tehdä kunnollisilla asianmukaisilla varusteilla. Mukavan tuntuiset vaatteet, tässä tapauksessa pitkät kalsongit ja hikipaita ajavat asiansa mainiosti. Sukat kannattaa kääriä pitkälle sääreen etteivät valu. Ja kengät tietenkin tukevat ja mielellään nahkaiset, kuten yllä. Saunahattu edistää hikoilua ja aurinkolasit muistuttavat treenin syystä elli kesäkunto = rantakunto ja motivoivat treenaamaan entistäkin kovempaa. Näillä varusteilla ei voi epäonnistua, ja lookki on muutenkin mitä tyylikkäin. HAUSKAA VIIKKOA KAIKILLE! <3